Kolme vanhaa tuolia

Vanha on monesti kauniimpi kuin uusi. Kun ostimme talon saimme muutaman vanhan huonekalun siinä samalla.

Vanhojen esineiden ja kodin välillä on joskus ristiriita. Koti on asumista varten ja itse pidän siitä, että esineet jotka kotoa löytyvät, ovat käyttökelpoisia , eikä niitä tarvitse turhaan varoa. Näiden tuolien kohdalla hyväksyn sen että ne ovat enimmäkseen kauniita ja käyttöarvo on vähäinen.

Tuolikolmikko käsitellään jokainen erillisenä tapauksena. Tukevan ja lujimman ongelmana ovat osittain katkenneet pinnat. Tuolia ei voi siis sinällään laittaa käyttöön koska joku saattaisi nojata selkänojaan.

Kahdeksasta pinnasta kolme on irti tai lähes irti. Katkaistaan kaikki! Jokainen pinna katkeaa helposti käsivoimin aivan kiinnitysreijän juuresta. Epätasaisuus joka juureen jää, rapsutellaan puukonkärjellä ja dremelillä pois. Hiontaa ei uskalla sen isommalle alueelle tehdä kun tuo kulunut maalipinta jätetään näkyviin. Jämät pitää kuitenkin siloitella niin, ettei vaatteet vahingoitu. Vaikka osa on kohollaan, ne ovat pinta-sileitä ja tarttumattomia. Sormenpäät on hyvä apu tunnusteluun. Tuoli on “raffi” niin viimeistelykin saa olla.

1-IMG_8518 (1)

Loistava pianotuoli on valmis

1-1-IMG_1668

Toinen tapaus:

Pinnat ehjät yhtä lukuunottamatta. Rakenne ehjä mutta ei niin jykevä kuin edellisessä.

1-IMG_8520 (1)

Pinta on upeasti halkeillut ja erivärinen maali näkyy.  Alla perinteinen pariisinsininen ja keltaokra sekoitettuna sinkkivalkoiseen maaliin =turkoosi ja päällä tuntuva kerros kimröökillä värjättyä mustaa maalia – nokimustaa.
Tuolin halutaan olevan näkyvissä ja sen paikaksi tulee eteinen pehmoeläinten tuolina. Korjauksena ainoastaan yhden pinnan kiinnittäminen alapuolelta naulaamalla ja lisäksi liima. Huomioitava on, ettei naula saa olla liian pitkä, eikä liian paksu ettei se halkaise pinnaa.

Tuolia voi tarvittaessa käyttää muttei ole mukava eikä riittävän luja jatkuvaan käyttöön. Pinnat esimerkiksi ovat pituuteensa nähden hennot. Tuoli ei ole mukava istua nojaten. Ihana lisä eteisen pehmoeläimille ja hyvä apu kun tarvitaan satunnaisesti istuinta vieraille joko keittiöön tai eteisessä apuna pukemiseen.

Kolmas tapaus: Palikkatesti

Yhdessä jalassa on muurahaisten ja kosteuden aiheuttamaa pehmenemistä. Istuinosan liimaus on irronnut ja tapit katkenneet.

1-IMG_8586

1-IMG_8585

Kaikkia jalkoja lyhennetään. Istuimen osiin porataan uudet reiät puutapeille ja koko pituudelle lisätään liimaa varovasti, ettei liima pursu yläpuolelta.

Tuoli jatkaa pesuhuoneessa pöytänä pesuaineiden korille ja tarvittaessa istuimena.

1-1-IMG_4116

Tämä tuoli palvelee aikansa. On ilmiselvää että toistuva kastuminen lahottaa jalat ennenpitkää. Tämän kohdalla käytiin kuitenkin keskustelu siitä, onko hyväkin ettei kaikki kestä ikuisesti.

Muistan lukeneeni jostain kirjasta: jos sinulla on vaikeuksia luopua tavaroista, laita ne sellaiseen paikaan että ne vääjäämättä menevät pilalle, silloin ei jää vaihtoehtoa.  😀

Tämä lienee juuri sellainen tapaus! Pakenen päätöstä.

 

blogit-150x60

 

Piditkö lukemastasi?
0

Tekijä: Minna Pii

Hei Olen Minna Pii isäni tekniikan pikkujättiläisestä lukemaan oppinut wannabe-rakennusmestari. Ikuinen kiinnostukseni rakenteisiin on toteutunut teknisen piirtäjän koulutuksessa, mutta lama-ajalla alan työt tyssäsivät ja siirryin kokonaan wannabe-moodiin. Aina silloin tällöin jotakin sivuavaa olen voinut tehdä ja nyt omassa kodissa toteuttaa koko innolla. Arvostan vanhaa osaamista ja kokemusta mutta olen hillittömän kiinnostunut tekniikan kehityksestä. Rakennusalustana olen käyttänyt mitä parhaiten suunniteltua -57 valmistunutta tiilirunkoista kotiamme. Toteuttajana suunnitelmille toimii tuo minun mieheni Jukka. - kirvesmies. Jukka -parka on joutunut tähän mennessä vaihtamaan muutaman huoneen paikkaa, useamman oven kohtaa ja siirtämään seiniä. Vielä minulla on muutama "ihan mahtava" idea, joten työt eivät ainakaan lopu. Näistä minä kirjoittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *